Nopea kirjoitus vain tänään,ainakin yritän olla kirjoittamatta kauheaa romaania.

Edelliseen kirjotukseen sen verran,että niiden pillereiden joilla kohtua tyhjennetään,oikea nimitys on raskaudenkeskeytys pillerit.Mä en halua tai suostu käyttämään sitä oikeaa nimikettä,koska mä en ole vapaaehtoisesti halunnut raskauksiani keskeyttää.Samoilla tabuilla nimittäin tehdään myös abortteja.Mä olen syönyt niitä vain pakon edestä,koska niiden tarkoitus on saada kohtu supistelemaan ja tyhjentymään.Abortti,sitä mä en ole tehnyt ikinä.

Siitä päästäänkin aasinsiltaa pitkin niihin mörköihin.Nykyään pelkää aivan uskomattomia asioita,aivan naurettavia.Sellaisia,joita ei ikinä osannut edes kuvitella pelkäävänsä.Masentuneena pelot lyö kuitenkin pintaan vaikka kuinka selität itelles,että sä oot tyhmä kun pelkäät tuollaisia asioita.Mä en kuitenkaan ehkä enää tunne samalla tavalla kuin muut,mä en ole samanlainen kuin muut ihmiset,mä en pelkää samalla tavalla kuin muut.

Ensimmäisellä sairaalareissulla eli kun tuo tuulimunaraskaus oli,mulle tuli yhtäkkiä järkyttävä pelko että mun luullaan tulleen sinne osastolle aborttia varten.Että mä ihan vapaaehtoisesti halusin alkiosta eroon,otin sen takia niitä pillereitä.Ajattelin että hoitajat puristelee päätänsä ja juttelee keskenään kansliassa,että taas joku nuori nainen on tullut tekemään abortin,voivoi näitä nykynuoria.Tottakai ne tiesi minkä takia mä siellä oikeasti olin,luki taatusti papereissa ja koneella.Tuli sellanen hirveä pakonomainen tarve selittää,että tietäähän ne kaikki etten mä tätä oikeasti halunnut?Kyllä ne tiesi.

Toinen järjetön pelko on aina välillä ollut kuolemanpelko.Ei mun oman kuoleman,vaan miehen tai lapsen.Muistan kun papan kuolemasta oli kulunut jonkun aikaa ja mä olin menossa nukkumaan illalla.Sillon se iski jostakin,aivan jäätävän todentuntuinen olo että lapsi tai mies kuolee yön aikana eikä herääkkään aamulla.Mä en uskaltanut nukahtaa millään,koska ajattelin vaan että jompi kumpi ei aamulla enää herää.Tai jos ne kumpikin kuolee??Mä kirjaimellisesti vartioin niiden unta,miehen unta oli helppo valvoa kun se nukkui vieressä ja kuulin sen hengittävän.Lapsi nukkuu omassa huoneessa,sen vahtiminen oli hankalaa.Piti nousta sängystä ja käydä siellä katsomassa,tulla takasin omaan sänkyyn hetkeksi ja nousta taas.Mä jatkoin tuota varmaan muutaman tunnin ja yhden kerran kun kävin tyttöä kattomassa,se hengitti niin kevyesti ettei peitto noussut ollenkaan.Hirvittävä paniikki,nyt se jumalauta on kuollut eikä hengitä!!ei ei ei!!Oli pakko tökätä sitä kädellä,hengitä nyt saatana!Uninen lapsi katsoi mua hetken ihmeissään,sanoi jotain ja nukahti samantien uudestaan.Mä menin tärisevänä takasin omaan sänkyyn,ei toivoakaan nukkumisesta.Lopuksi mä kannoin nukkuvan lapsen meidän sänkyyn,menin itse noiden rakkaiden keskelle nukkumaan.Oli helpompi vahtia kun molemmat oli vieressä ja kuulin niiden hengittävän,nyt mäkin voin vihdoin nukahtaa.

Kun lapsi sairastui mahatautiin ja lähdettiin viemään sitä lääkäriin,mä pelkäsin että se kuolee.Herranisä,sillä on vaan oksennustauti,senkin idiootti.Matkalla sairaalaan mun ainoa ajatus oli etten mä kestä jos mä menetän tämänkin lapsen.Mä hoin sitä mielessäni ja olin paniikkikohtauksen partaalla kun päästiin terveyskeskukseen asti.Jos lääkäri olisi lähettänyt meidät sieltä kotiin eikä osastolle tiputukseen,mä olisin luultavasti seonnut kokonaan.Jos mut olisi laitettu yöksi kotiin osastolta enkä olisi saanut jäädä sinne lapsen kanssa,mä olisin varmaan saanut hirvittävän kohtauksen ja käynyt jonkun päälle.Hyi.

Meillä kaikilla on omat mörkömme,mitkä ovat sinun?